Vaihteeksi omia kuulumisia kirjoittajana ja ihmisenä laajemminkin 8-)

Mietteitä viimeaikojen tapahtumista

Joskus elämä on kivinen tie. Ja se on viime viikkoina ollut sitäkin. Onneksi ei vain sitä vaan on ollut hyviäkin tilanteita, paljon iloa ja riemua. Mutta kyllä on kivistä tietä kuljettu ihan tarpeeksi. Ja ajattelin tässä  jakaa sekalaisia kuulumisiani sekä kirjoittajana että laajemminkin ihmisenä.

Joulukuusta tammikuulle eteni varsin hyvää tahtia Hurmepukki ja Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjojeni kirjoittaminen. Sitten alkoi puskea flunssaoireita ja uniongelmia. Unirytmi meni päin seiniä ja unet jäivät vajaille viikkokaupalla. Tällä viikolla sairastin vatsaflunssan, mutta siitäkin huolimatta unien saannin määrä ja unirytmi on pikkuhiljaa alkanut parantua, asteittain mutta hitaasti. Ja ei olekaan yllättävää, että nimenomaan tällä viikolla olen saanut edistettyä pitkän tauon jälkeen Havaintoja elämästä jne kirjani kirjoittamista. Samalla on tullut myös uusia ja edellisiä kypsempiä ideoita Hurmepukki  -kirjaan. Mutta Verta Pakkiin -hurmekertomuksia 1 teokseen ideoituja novellejani olen saanut vain

inauksen verran eteenpäin ja kirjoittajana olenkin useassa projektissa kulkenut varsin kivistä tietä tammikuun aikana. Mutta onneksi minulla eilen ja tänään pulpahti useampikin kirjaan soveltuva pulp-kulttuuria edustava hurmeruno. Eräs toistaiseski yhä työn alla oleva, mutta jo kolmatta sivua pitkä runo inspiroitui seuraavanlaisista tapahtumista.

Olen roskakulttuurin suurin ystävä (tämä ei varmaan kellekään blogia seuranneelle tullut enää yllätyksenä tässä vaiheessa), joka tarkoittaa mm. sitä että luen paljon pulpia, katson huimat määrät kökköä ja vielä kökömpää horroria (etenkin zombihorroria), actionia, jännityselokuvia yms., ja mm. pelaan pelejä. Totta kai tietokoneille ja pelikonsoleille on tehty PALJON laadukkaita pelejä ja minullakin on sellaisia, mutta suuresti diggaan nimenomaan zombiepelejä ja muuta roskakulttuuriin liittyvää meininkiä. Playstation 1:n zombipelien hankkiminen on aika työlästä ja kallista ja Wii:lle valikoima on yllättävän rajallinen.
Siksipä aloin kartoittaa öisin unta saamattomana ajankulukseni sitä mille konsolille olisi saatavissa eniten kaikkia diggaamiani zompelejä ja etenkin zombipelien kokonaisia sarjoja. Vastaus osui XBOX 360 -konsoliin ja etenkin uusimman mallin XBOX 360 250 GT-konsoliin, jolla olisi kätevä ladata verkkopelejä netitsekin sisäänrakennetun WI-FI: n avulla. Joten päätin katsoa huuto.net:istä konsolia itselleni. Meininki oli välillä sellaista perseilyä, hintojen vekslausta ja tietoja pimitettiin tai kuvaus ei vastannutkaan laitetta, yms., ja päätin kysellä muualtakin. Tästä alkoikin melkoinen seikkailu.

Laitoin Facebookissa Elektroniikkakirpputoriin ja pariin muuhun ryhmään ilmoituksen. Tiistaina eräs porilainen nuorukainen ilmoitti ettei hänellä ole Xbox 360, mutta hänellä olisi myydä minulle Xbox ja kaikenlaista muuta vanhempaa konsolia, joista olen kyllä kiinnostunut (minulla Playstation 1  ja Nintendo Wii ja kumpikin on konsoli jonka valmistus on lakkautettu), mutta tyypin jutut oli aika sekavia ja en saanut tarpeeksi infoa, ja koska hän halusi minulta rahaa ilman riittävää infoa ja kuviakaan konsolista ei näkynyt, niin jätin homman sikseen, koska en halunnut tulla huijatuksi. Muistaakseni keskiviikkona ko. tyypistä olikin samassa ryhmässä ilmoitus, että on huijannut toisessa ryhmässä, eli hyvä että homma jäi keskustelun eikä ostamisen ja maksamisen tasolle.

Tiistai-iltana eräs tyyppi joka tunnetaan myös Dj Riku Riku nimellä ja Facebookissa Riku Riku profiililla otti minuun yhteyttä ja kauppasi Xbox 360 250 gt -konsolia kahdella langattomalla ohjaimella plus piuhoilla. Tinkasin hinnasta ja sovittiin että hän postittaa keskiviikkona särkyväksi merkittynä pakettina konsolin jos maksan heti. Siinä vaiheessa kun tavallisesti olisi tullut ilmoitus että paketti on lähetetty ja seurantakoodi mistä voi seurailla paketin kulkua kohti ostajaa, tulikin viesti että postitus tapahtuu ko. pvänä.


Kun kyselin keskiviikkoillalla paketin lähettämisen varmistuksen ja koodien perään, tyyppi ilmoitti että frendinsä pitäisi olla hoitanut homman. Kyselin varmistamisen ja koodin perään useamman kerran. Torstaina lupasi hoitaa koodin minulle. Sitä ei tullut, sen sijaan tuli vakuutteluja että kaikki on kunnossa. Alkoi haista pahasti palaneelle homma totaalisesti. Raportoin elektroniikkakirpputorille infoa homman etenemisestä ja omalle seinälle julkisesti kävin asiaa läpi alkumetreiltä alkaen. Kun perjantaina ei ollut tullut postin mukana paketin noutokuittia eikä koodia Rikulta, raportoin asiasta elektroniikkafoorumille ja laitoin Rikulle viestiä että hän ei nyt vakuuta mua kaupantekijänä ja että se seurantakoodi ja varmistus pitäisi saada nyt. Ilmoitti että jos ei saa klo 17 mennessä koodia, palauttaa rahat takaisin. Laitoin elektroniikkafoorumille päivitystä ja ilmaisin suoraan että huijarimenolta vaikuttaa. Yllättäen Riku ilmoitti elektroniikkakirpparilla maksaneensa rahat takaisin. Sähköpostiin oli tullut viesti missä hän ilmoitti hermojeni lepuuttelemiseksi tjsp palauttavansa rahat. En ollut pyytänyt rahoja takaisin, vaan halusin konsolin asianmukaisesti lähetettynä ja tästä varmistuksen ja seurantakoodin. No, menihän se noinkin tietenkin. Mieluummin olisin rahojenpalautuksen sijaan ottanut sen ostamani ja maksamani konsolin :-) Nyt joudun sitten hankkimaan muaalta. Raportoin aiheesta julkiseen ketjuun profiilini seinällä ja elektroniikkakirpparilla. Laitoin elektroniikkakirppikselle peräti huijausvaroituksen Riku Rikusta. Tässä vaiheessa huomasin, että jätkä oli kadonnut elektroniikkakirppikseltä. Kenties poistettu tai poistunut. Huomasin myös etten nähnyt enää profiiliaan ja että hänestä kertova viestiketju oli poistettu seinältäni. Koska viestiketju oili julkinen, hän oli ilmeisesti nähnyt sen, raportoinut sen häntä loukkaavaksi ja Facebook oli poistanut keskusteluketjun pois. Että tällainen seikkailu ja huijausyritys Riku Rikulta.

Mutta koko huijausyritysten kynsiin joutuminen tuntui todella ikävältä ja hidasti konsolini hankintaa ja energiavarojani huomattavasti. Varsinkin kun koko konsolinhankinta oli ollut tarkoitus olla helppo ja hauska homma, jossa hankkisin itselleni kivan laitteen, jolla olisi mukavaa pelata hauskoja pelejä.

Ja kun tosiaan suht. pian oston jälkeen tajusin keltä laitteen ostin (tilille mihin konsoli maksettiin, löytyi nimi Riku Länsmans, joka googlaamalla kertoo tyypin historiasta paljon) tuli epätoivoinen olo ti-ke välillä ja tuli päätettyä että hankin ystävän kämppikseltä halvalla koneen, jossa ei ole muuta vikaa kuin ettei levyasema aukea. Keskiviikkona hain koneen ja tosiaan kone pelasi hyvin kovalevyltä käyttäessä, mutta asema ei avautunut, kuten myyjä oli kertonut ja näyttänytkin. Toisaalta ei haitannut, kun hintaa oli sen verran vähän peleineen ja ohjaimen kera, että kaksi peliäkin olisi voinut maksaa enemmän. Arvelin myyjän kanssa että aseman korjaaminen olisi pikkujuttu elektroniikkanärtiltä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä frendini kanssa kulutettiin pitkä torstai koneen äärellä. Kyse ei ollut myyjän huijauksesta, vaan ilmeisestä tietämättömyydestä. Luulinhan minä itsekin ja asiantunteva nörttifrendinikin luuli, että homma olisi paljon simppelimpi kuin se olikaan.

Simppeli juttu vaati ko. mallissa ison homman, koko kotelo piti avata, että sen aseman voisi ottaa pois koneesta ja pääsisi ison aherruksen jälkeen varsinaisesti korjaamaan sen pikkuvikaisen aseman. Tietenkin pari vaihetta ennen kuin olisi voinut irrottaa aseman, kotelon yksi avausvaihe ei vain onnistunut sitten millään. Tuli epätoivoinen ja absurdi olo. Naureskeltiin frendin kanssa koko hommalle. Koittavat hänen nörttikollegoitten kanssa maanantaina duunissaan tehdä jotain koneelle. Frendi oli myös innostunut tulevasta Verta pakkiin -kirjasarjasta, joten tuli siitäkin varsin tsemppaava olo. Ja vaikka asemalle ei voinutkaan tehdä mitään, frendin kanssa oli sentään monin tavoin hauskaa koneen korjausyrityksen äärellä lolleroidessa :)



Torstaina koko huijausyrityshäsellyksen aikana ja korjausta vaativan koneen kanssa painiessa oli kaikesta kivasta seurastakin huolimatta meikällä nk. hihat  palanut sen verran pahasti, että purin tuntojani verihurmeisiin runoihin, ettei hermot lähtisi totaalisesti. Ja taiteilijakollegan ehdotuksesta kirjoitin ihan terapiamielessä oikein kunnon gorerunoa missä purin pännitystäni tästä huijaustilanteesta.

Tuosta kunnon goreilusta tulikin sitten se työn alla oleva kolmatta sivua pitkä runo mistä jo aiemmin mainitsin tässä tekstissäni. Nuo kaikki verihurmerunot tulee varmaankin julkaistua tuossa ensimmäisessä Verta pakkiin -pulpkirjallisuutta edustavan kirjasarjan kirjassa. Että voi sitä tosiaan ikävistä arkielämän tilanteista repiä inspiraatiotakin. Pännityksen keskellä innostuin myös kirjoittamaan myös hieman Havaintoja elämästä kirjaan lisäystä, joka oli hyvä juttu, sillä sen kirjoittaminen on viimeviikkoina edennyt hyvän alun jälkeen varsin hitaasti, ja fiilis on välillä ollut kuin vetäisi käsin kivirekeä soratiellä kesähelteillä.

Naurattaa vaan nyt se kun minulla on jo kymmenkunta peliä XBOX 360:lle muttei yhtäkään konsolia hallussani. Korjattava konekin kun on frendillä jonka hän vie sitten maanantaina töihinsä. On se kyllä kivinen tie hankkia yksi konsoli, etenkin jos halvalla tai kohtuuhintaan haluaa :) Ja katselin tässä, että saattaa kuitenkin käydä niin että rahapulassani joudun tyytymään alepakkaukseen XBOX 360 SLIM 250GT:een, joka on vanhempaa mallia kuin himoamani Xbox 360 250 GT konsoli. Saa nähdä kuinka käy asian kanssa.

Konsolinhankinta kiemuroitteni annan heijastua Havaintoja elämästä kirjani tarinaan. Samalla tapaa kuin annan tammikuussa aiemmin tapahtuneen pullonpalautusautomaatilla tapahtuneen tragikoomisen selkkauksen heijastua sekä Hurmepukkiin että Havaintoja elämästä kirjaan. Kummassakin tulee olemaan samankaltainen tilanne missä joku tuntematon äityy syyttä suotta ikäväksi pullonpalautusautomaatilla, mutta kummassakin kirjassa päähenkilön reagointitapa on aivan erilainen. Että eteneehän se kirjoittaminen eri projekteissa niinkin, että antaa elämässään tapahtuneitten omituisten juonenkäänteitten tulla osaksi kirjan juonta. Tuleepa ainakin eletyn oloinen meno, kun kerran tilanteet on oikeastikin eletty 8-)

Ja kaiken hyvän lisäksi kävi niin että tässä kuvituksena olevia ulkokuvia ottaessa tuli joku viereisen talon naapuri huutamaan vihaisesti jotain mistä sain selvää vain, että "perkele kun meitä nyt kuvataankin!" (enkä ole koskaan puhunut ko. tyypille tai ollut missään muussakaan tekemisissä hänen kanssaan), eli melkoisen vaiherikasta ja kivistä on ollut viimeaikainen eloni ja taiteiluni.

Vähemmän kivistä taivalta lukijoilleni toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakulttuurin, pelinörtteilyn ja muun diggailemisen arvoisen meiningin diggaaja niinkö muunmuassa, ja kuten havaittua: kivisen tien kulkija ;-)