Todellisuuden ja fiktion yllättävät yhtäläisyydet

Olipa kerran tarina... ja sitten se tapahtui todellisuudessakin?

Ajatus splatter-gore-tarinasta sijoitettuna jouluaikaan sattui huvittamaan meikäläistä vuosikausia, joten vihdoin keskiviikkona 11.12.2013 aloitin kirjoittamamaan vihkoon (usein kirjoitan tarinoita ensin vihkoihin ja sitten vasta koneelle) totaalisesti roskakulttuuria edustavaa kirjaa. Täysin hatusta repäistyssä fiktiivisessä tarinassa elämän urakalla kolhima mies lopullisesti katkeroituu itsenäisyyspäivän mellakan jälkeisten tapahtumien jälkeen (saa fudut duunista, tyttöystävä jättää, vuokrakämppä irtisanotaan) ja päättää kostaa kirveen kanssa ihmisille, joita pitää syynä kurjaan tilanteeseensa. Kun meikäläinen oli kirjoittamisprosessissani päässyt siihen pisteeseen, että lyhyessä ajassa oli syntynyt jo reilut kuusitoista sivua, bongaan kirjoitustauollani uutisen tyypistä joka oli kettuuntunut naapurin pitkään kestäneestä tienrakentamisurakasta ja mennyt huitomaan naapuria kirveen kanssa.

Tästä todellisuuden ja fiktion välisestä jännästä kohtaamisesta tuli mieleen parin vuoden takainen tilanne missä kuvasimme kaveriporukalla nollabudjetin lyhytelokuvaa missä yhdellä hahmoilla on samat välineet (mm. vasara) käytössä kuin eräällä ryöstäjällä, joka kuvausiltana viereisessä kaupunginosassa ryösti vastaavilla välineillä kaupan. 

Sattumaahan tämä kaikki on, uskon ma, mutta kun sanotaan että taide heijastaa todellisuutta ja joskus toisin päinkin, niin sitä joskus pysähtyy syystäkin miettimään mitä kaikkea sitä taiteessaan tekee. En tietenkään ajattele, että kun kuvaan tai kirjoitan jotain, se synnyttää suoriltaan tapahtumia todellisuuteen, mutta koen, että taiteentekijälläkin on taiteestaan jonkinlainen vastuu, jos ei nyt lakiin kirjoitettu niin ainakin moraalinen vastuu. 

Totta kai tappajat tappavat vaikka kaikki taide olisi pasifistista, mutta on myös totta että jotkut kilipäät saattavat saada jostain elokuvasta tai kirjasta turhan paljon inspiraatiota tai jonkinlaisen lopullisen kannustuksen ryhtyä murhapuuhiin. Ja eihän se syy niistä murhista ole kirjailijan tai elokuvantekijän, mutta minut tämä kaikki ainakin sa pohtimaan sitä mitä ja miten sitä teksteihinsä ja hämäriin pienelokuviinsa laittaa.  

Tästä kaikesta edellämainitusta johtuen minun olisi vaikea kuvitella että filmaisin tai kirjoittaisin sellaisella sävyllä missä väkivaltaa yksisilmäisesti ihannoidaan, sillä minä en kannata väkivaltaa. Tiedän kuitenkin sen, että joskus käsitelläkseen väkivaltaa ja ikäviä tilanteita, pitää kuvata myös väkivallan tekoja, jota väkivalta tekojen mekanismit tulisivat näkyviksi ja toisaalta joskus on yksinkertaisesti ihan vain vapauttavaa ja terapeuttista kirjoittaa fiktiota missä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, myös niitä murhia, niin jaksaa toteuttaa elämässään todellisissa tilanteissa pasifismia ja kulkea rauhan tietä jatkossakin.

Rauhallista ja väkivallatonta joulua toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän

Mistä Sinulla noita kaikkia ideoita syntyy?

Lähes loputon ideoitten virta, vai onko sittenkään?

Saan kuulla varsin usein lausahduksen: "Mistä sää saat noi kaikki sun ideas?" ja vastaus on pähkinänkuoressaan: "Mun päästä". Pakko kyllä myöntää, että välillä itseäkin hirvittää ideatulva ja olen jo yli kymmenen vuotta päivitellyt sitä kuinka en millään ehdi koko elämäni työstämään kaikkia hyviä ideoita pölhöistä puhumattakaan. Ehkä pitäisikin kasata jokin ideapankki missä diilaisin ideoitani eteenpäin tai edes tehdä jokin synopsiskansio mistä sitten perikunta voisi diilailla parhaimmat päältä ja väsätä raakileiksi jääneet kirjakässärit yms. loppuun. Siinä onkin sitten hommaa sille piruparalle, joka ottaa jobin tehtäväkseen.


Ideoita kirjoihin, sarjakuviin, piiseihin voi aktiivisesti kehittää pohtimalla ja brain stormaamalla eli en todellakaan vain istu himassa ja odotta Suuren Suurta inspiraatiota. En toki pahastu, jos jonkinlainen inspiraatio pulpahtaa itsestään ja tekstiä alkaa oikein tulvia mieleen, mutta asioita todellakin voi tehdä ihan vain tekemälläkin ja olemalla itse aktiivinen ideoiden kehittelijä.

Ideoita syntyy lenkkeillessä, elokuvia katsoessa, ihmisten kanssa keskustellessa, kirjoja lukiessa, bussilla/junalla/laivalla kulkiessa, pyöräillessä, ihan vain istuessa torilla. Tärkeintä on, että pitää mielen avoinna ajatusten tulla ja syntyä.

Mutta on minullakin kausia, että on vaikea puristaa yhtäkään sanaa ruudulle tai paperille. Ideoita kyllä piisaa ja niitä välillä tulee suurina tulvina, mutta ideoitten työstäminen eteenpäin vaatii usein projektiin sitoutumista, aikaa, pohtimista ja suunnittelua. Inspiraation hetkistä ja ideoitten päähän pulpahtelusta on hyötyä, mutta loppu on kuitenkin raakaa työtä. Ja joittenkin ideoitten työstäminen voi ottaa vuosia tai jopa vuosikymmenniä. Jotkin kykenee työstämään suhteellisen nopeasti, mutta sekin vaatii sen että kirjoittaa, kirjoittaa, jatkokehittelee, hioo ja aina vain kirjoittaa.

Toki myös joskus kehittelen yhdessä joitain ideoita, juonikuvioita tai milloin mitäkin ja minulle on myös tärkeää testata eri ideoitaan ihmisten kanssa, jotka koen luotettaviksi ja rehellisiksi. Ja luovuudelle on myös tärkeää se, että antaa itsensä välillä ihan vain olla ajattelematta mitään liittyen luoviin kirjoittamisprojekteihin. Kukaan ei jaksa koko ajan brainstormata ja kirjoittaa, joskus täytyy myös ottaa rennosti, nukkua hyvin, katsoa elokuvia ja ihan vaan levätä.

Hyvää lepoa ja toimivia ideoita kaikille toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän.

Heti perään peräkanaa toista päivitystä pukkaa

Moikka moi taas mussukat ja nussukat!

Ensimmäisessä blogiviestissäni toin esille yleisellä tasolla mitä romaaneja, novellikokoelmia, tietokirjoja ja pamfletteja minulla on työn alla. Aion niistä kaikista kirjoittaa tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissani, mutta ajattelin heti toisessa viestissä tuoda esille myös muita enemmän tai vähemmän työn alla olevia projektejani.

Suunnittelen kaikessa rauhassa roolipeliä varislintujen ja nimenomaan varisten elämästä. Todennäköisesti samaan pakettiin sisällytän säännöt roolipelaamiselle ja tarinankerrontapelille.
Ajattelin myös väsätä seikkailuja ja skenaario-ideoita samaan pakettiin. Eli kyseessä siis valmis pakkaus minkä lisäksi ei muuta tarvita kuin jonkinlainen peliporukka, aivotoiminta, mielikuvitusta ja riittävästä peliaikaa.

Toinen roolipeli-idea on roolipeli zombieitten elämästä. Tähän todennäköisesti sisällytän roolipeli-, tarinankerrontapeli ja larp-sääntöjen lisäksi seikkailuja ja sääntösovellutukset millä pelata zombipeliä lautapelinä. Mukaan toki läjä seikkailuja ja seikkailu+skenaario-ideoita. Menee varmaan tovi jos toinenkin tätä väsätessä, vaikka teenkin tätä kieli poskella ja omaksi ilokseni. Saa ilmottautua pelitestausporukkaan ;-)

Kokoan piirtäjäporukkaa ja ideoin juonenkäänteitä sarjakuvaan, jonka nimi on Super-Tuksas - Glamuurin voimalla. Kyseessä mediaparodiaa ja supersankarisarjakuvaa yhdistelevä konsepti. Hitaasti hyvää tekee tämänkin kohdalla.

Toki on kaikenlaisia muitakin projekteja ideahautomassa porisemassa, mutta niistä sitten enemmän, kun homma etenee ideasta raakamateriaalitasolle.

Hyvää joulua, julea ja muuta sen sellaista! ;-)

t. Krisse Chrissie Heart Sydän.

Päänavaus

Heipä hei hippiäiset!

Päätin avata sanaisen arkkuni mm. Facebookin lisäksi internetin ihmeellisessä maailmassa ja päästää lukijat elämään mukana erinäisissä projekteissani, kokemuksissani ja ajatuksissani. Mitään muotiblogia tästä ei tule, mutta senkin enemmän asiaa ja asiattomuuksia tulen kirjoittamaan kirjoittamisesta. En ole mikään tunnettu enkä suosittu kirjailija, muusikko, tapahtumajärjestäjä tai mikään muukaan, koska en ole koskaan ollut (enkä ole) valtavirtaan soveltuva, vaan paremminkin vastavirtaan räpiköivä hippiäinen. Olen kuitenkin jotenkin käsittämättömästi päässyt sellaiseen asemaan, että kansainvälisestikin on hieman kiinnostusta meikäläisen kirjallisiin, musiikillisiin ja muunlaisiin projekteihin liittyen. Eräänlaisena yleisön toiveitten toteutumana tässä siis omalla äidinkielelläni ajatuksia kirjallisista edesottamuksistani, edesottamattomuuksistani ja sen sellaisista. Aika tulee näyttämään millaiseksi Tuntemattoman suuruuden mietteitä muuttuu vuosien aikana. En aseta itselleni mitään muuta tavoitteita kuin kirjoittaa ajatuksiani julki silloin, kun tekee mieli jotain kirjoittajan kammioni yksinäisyydestä kailottaa ihmisten ilmoille. Ja jos näitä mietintöjä joskus päätyy vaikka kirjojen kansien sisään, niin se on vain hauskaa bonusta, muttei suinkaan tavoitteena

Pakko heti näin ensimmäisessä postauksessa todeta, että minulla on varsin synkkä ja kiero huumori ja osaan nauraa omille ajatuksilleni ja tekemisilleni. Tällä hetkellä olen muusikkona erittäin määrittelemättömällä keikkatauolla, joten minulla on aikaa keskittyä vaihteeksi kirjoittamiseen. Ja koska aikaa on nimenomaan vaihteeksi ja pitkästä aikaa, projekteja on ehtinyt kerääntyä ja  myöskin syntyä uusia.

Työstän tällä hetkellä limittäin kahta eri romaania. Ensin aloittamani romaani on splatter-gore-kirjallisuuden ylpeä edustaja. Kieli poskella kirjoitetussa teoksessa katkeroitunut henkilö päätyy lahtaamaan ihmisiä. Kunnon roskakulttuuria siis kaikin puolin. Toiseksi aloittamani romaanin irvikuva  on alakulttuurillinen teos missä päähenkilö pohtii omaa minuuttaan ja elämäänsä seksielämänsä ja kehohistoriansa kautta. Uskon, että kumpikin teos tulee julkaistuksi, kunhan pakerran ne valmiiksi ja jaksan pommittaa tarpeeksi kauan tarpeeksi montaa tarkoitusperiini soveltujaa kustantamoa. Todennäköisesti teokseni putkahtavat maailmaan eri kustantajien toimesta, koska ne ovat keskenään niin erilaiset ja soveltuvat näin ollen vallan eri yleisöille. Onneksi Suomi on täynnä rohkeita pienkustantamoita, jotka haluavat julkaista valtavirrasta erottuvaa, jopa shokeeraavaa, (roska)kirjallisuutta.

Tällä hetkellä edellämainittujen teosten lisäksi muhimassa on romaani, jota kirjoitin kesällä ja syksyllä, ja tietyn aivotyön ja kypsyttelyn jälkeen palaan ko. kirjan äärelle sorvaamaan sitä eteenpäin. Myöskin työn alla ovat sukupuolen monimuotoisuudesta kertova tietokirja / pamfletti ja monipuolisista alakulttuurin työmyyrätaiteilijoista kertova haastattelupainotteinen tietokirja. Ja pakko lisäksi vielä mainita sekin että minulla on varsin pitkällä novellikokoelma ja että työstän tuttujen taiteilijakollegoitten kanssa yhteistä novelli- ja runoantologiaa. Eli veikkaan, että tässä kolmen viiva viiden vuoden aikana minulta putkahtelee erinäisten kustantamojen kautta useampikin kirja, varsinkin kun puhtaaksi kirjoittamista odottamassa on vihkokaupalla runoja ja eräällä varteenotettavalla kustantamolla on jo luettavana parikin runokirjaa meikäläiseltä. On oikeastaan varsin vapauttavaa olla keikkatauolla ja saattaa eteenpäin kirjallisia ideoita ja projekteja, jotka ovat lojuneet odottamassa luvattoman pitkään.

Päivitän tätä blogia sitä mukaa, kun on aiheeseen liittyvien teemojen tiimoilta jotain älykästä tai älytöntä sanottavaa, tai siis tarkkaanottaen kirjoitettavaa.

Hyvää joulua/julea/mitä sitten ikinä haluatkaan viettää tai olla viettämättä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän.